lauantai 12. helmikuuta 2011

Rakkaimmat villasukkani:)

Minun rakkaimmat villasukkani ovat mummoni tekemät, joskus 90-luvun alussa hän vielä sukkia jaksoi neuloa. Hän sukatti koko suvun monen vuoden ajan:) Minut hän opetti aikoinaan neulomaan ja kanavatöitäkin hänen oppinsa mukaan olen tehnyt. Ikävä mummoa on kova! Vaikka hän kuolikin jo vuonna 1994, elää hän sydämessäni mukana vieläkin:)

Nämä sukat on luultavasti tuolta 90-luvun alusta. Ihan minun näköiseni. Jaloissa ainoastaan silloin kun lohdutusta tarvitsen. Nyt kun olen sairaana, lohduttavat kovasti:) Näissä sukissa on jo silmukat löystyneet, mutta rakkaudella mummo näitä neuloi loppuun asti. Uskon, että mummoni hymyilee jossain pilven reunalla kun sukat jaloissani näkee:)





Tämä lauantai meneekin sohvalla löhöillen, neulon sen mitä jaksan ja jos en jaksa niin en neulo:) Mukavaa lauantaita kaikille!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

6 kommenttia:

  1. Zelda12. helmikuuta 2011 klo 14.39

    Juuri niin, silloin kun on olo ontto, pitää kerätä ympärilleen kaikki ne mieltä ja sydäntä lämmittävät asiat. Halauksia potilaalle.

    VastaaPoista
  2. Zzz12. helmikuuta 2011 klo 16.07

    Juu, ihan ilmiselvät lohtusukat ♥. Viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Villanne13. helmikuuta 2011 klo 9.06

    Kauniit sukat!
    Minullakin on jemmassa mammani neulomia sukkia joita välillä hypistelen ja kokeilen jalkaanikin. :)

    VastaaPoista
  4. Lila13. helmikuuta 2011 klo 9.52

    Kiitos Zelda, Neferi ja Villanne:)

    VastaaPoista
  5. Smirgeline14. helmikuuta 2011 klo 9.41

    Kauniit sukat on mummosi tehnyt.
    HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEIDÄN KOKO PERHEELLE!

    VastaaPoista
  6. Lila14. helmikuuta 2011 klo 10.17

    Kiitos Smirgeline:) Mukavaa ystävänpäivää myös teidän perheelle! Tulkaahan käymään!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)