Valoa onneksi on jo paljon, aamut eivät ole enää pimeitä, mutta lunta ja märkää on liikaa ympärillä. Nautin kyllä talvella lumesta ja pakkasestakin, mutta nyt kun kevät tekee tuloaan ja kaikki paikat on täynnä likaa ja loskaa, niin en nauti yhtään... Tuossa sohjossa on ärsyttävää yrittää päästä eteenpäin kun jalka lipsuu koko ajan johonkin suuntaan... Kaipaan aurinkoista kesäpäivää!
Katselin meidän ottamiamme kuvia ja bongasin nämä kaksi kuvaa ja kaipuu senkun kasvoi vain...
Tässä meidän omat unikkomme:
Ja tässä kuvassa monen mielestä niin kamala lupiini, minusta kuitenkin kaunis:) Tosin olemme näitä niittäneet pois ennen siemennystä viime kesänä. Ja tuossa kohdassa oli viime kesänä jo hernepenkki. Mutta kyllä näitä vielä ensi kesänäkin pihallamme on, ei niitä niin vain saa hävitettyä:)
Kyllä minä sitten taas kesällä haikeana muistelen talvea, varsinkin kun pörriäiset kiusaavat;) Mutta nyt kai saan haikailla kuitenkin lämpöä ja aurinkoa?
Käsityörintamalla valmistuu pikkuhiljaa orvokkisukka, olen tehnyt siihen elämäni ensimmäisen tiimalasikantapään. Tosin en oikein ole tyytyväinen siihen ja mietin puranko... Olen nyt kuitenkin toistaiseksi tikuttanut sitä eteenpäin kuitenkin.
Ja tuo revontulikin valmistuu kerros kerrallaan ja pikkuhiljaa:) Kaunis siitä tulee, värit ovat juuri kuin tädilleni tehdyt. Toivompa saavani kakkukahvit kun lahjan hälle kiikutan;)
Näillä nyt mennään eteenpäin, toivotaan että tämä "kevätmasennus" tästä helpottaa kun aurinko sulattaa lumia enemmän ja ilma lämpiää entisestään:)
Jep, kyllä kesää saa jo kaivata. Kunhan se ei jätä tulematta, meinaan on tossa meidän pihalla semmoset lumikeot, että saavat lapset vielä Jussina mäkeä laskea.
VastaaPoistaÄlä pura sitä tiimalasikantapäätä, et kuitenkaan saa siitä sen parempaa. Seuraaviin sukkiin saatat sitten jo vähän edistyä.
Kiitos Kristiina:) Meilläkin täällä on kyllä lunta vielä niin paljon, että venettä esim. ei varmaan saa esiin ennen juhannusta:/
VastaaPoistaEn pura, katsotaan mitä saan tulevaisuudessa aikaan;)