Kohti korkeuksia Suomen suurimmalla kuumailmapallolla!

Mehän saimme miehen sukulaisilta ja meidän yhteisiltä ystäviltämme lahjaksi tämän. Pari kertaa lento oli jo peruuntunut liian kovan tuulen tai huonon sään vuoksi. Mutta pääsimme matkaan eilen 21.7. Olin jo aika väsy Hesa reissun päätteksi (ehkä se oli hyväkin, en nimittäin ehtinyt juuri ilmalentoa ajatella koko päivänä), mutta niin vain lähdimme Malmin lentoasemalla seitsemäksi illalla kokoontumiseen. Siellä meille kerrottiin, että lähtö on Lauttasaaresta ja tarkoitus olisi päästä Malmille takaisin pallolla.

Tällaisen menopelin kyydissä menimme Lauttasaareen lähtöpaikalle, kyyti oli niin sanotusti kylmää... Lentäjä/kuski oli Itävallasta ja ilmeisesti siellä ajokulttuuri on hiukan toinen;) Kuski huristeli menemään aikamoista vauhtia, eikä kolmiotkaan aina painaneet. Mietimmekin, että näin hyviä ystäviäkö olemme ystävillemme jotka lentolahjan meille antoivat, ei ihme että Pietarin pikinikistä oli puhetta... Kyydissä olijat juttelivatkin, että tämä kyyti on ilmeiseti jokin taktiikka ettei lento sitten enää pelota;)





Lentoon lähtijät eli me, valmistelut kestivät kyllä niin kauan että automatkan jälkeen ei oikeastaan pelottanut eikä jännittänyt ennen kuin oltiin ilmassa:



Tuollainen se sisäpuoli on korissa. Aika pehmoiset reunat ja noista köysilenkeistä pidettiin kiinni nousussa ja laskussa (ja minä ihan lennonkin aikana;):



Tuohon koriin sitä mentiin. Kiivettiin noita reikiä pitkin ja hypättiin sisälle, kori oli silloin tietysti pystyssä;) Meidän koripaikkamme oli tuossa oikeassa kulmassa.



Pallo vedettynä pitkäksi, seuraavassa kuvassa pallo levitettynä.



Näin ison pinta-alan pallo vie maata pitkin:



Palloihin puhalletaan ilmaa ja sieltä ne nousevat maanpinnasta yksi toisensa jälkeen:







Vihreä pallo nousee maasta ja valmistuu pikkuhiljaa:







Sininen pallo (lähes) valmis, sieltä se kurkistaa meidän pallon takaa:



Miehiä narun päässä pitelemässä kohoavaa palloa:



Tulenlieskoja:



Tässä pallo pyrkii ilmaan ja turvaköysi on irrotettu, se on menoa nyt!



Nämä kuvat sain ilmasta käsin napattua, kamera oli kyllä hikisissä käsissäni koko ajan, mutta en viitsinyt samaa maisemaa kuvata. Kun tuntui aluksi että emme liiku mihinkään ja maisema pysyy samana (eli tuollaisena alakuvamaisena) koko ajan. Ensimmäinen kuva on napattu juuri kun lähdimme eli aikamoista vauhtia ilmaan nousimme. Hetken mietin, että istun korin pohjalle laulamaan kovaa, etten tiedä missä olen;) Rohkeasti kuitenkin seisoin koko ajan ja katselin ihmisten ohi maisemia, korin reunalla en uskaltanut kuitenkaan keikkua kun vasta ihan lopussa. Oli kuulkaa pitkä tunti olla kyydissä! Ukko-kulta sanoi lennon lopuksi, että hyvä kun olit niin rohkea. Mihinköhän tuolta olisin kesken lennon päässyt?!





Miehet pääsivät töihin (jälleen kerran) ja saivat vetää koria pitkin peltoa, milloin oikealle, milloin suoraan jne. lentäjän ohjeiden mukaan. Me korissa olijat jännitimme, että roikkuvatko miehet lopulta noissa vetoköysissä ilmassa kun pallo välillä kohosi aika paljonkin;)



Täältä sitä me viimeiset korissa olijat (eli naiset) kömmimme korista pois. Oli kyllä huomattavasti helpompaa kun koriin kiipeäminen;) Kiljua ei saanut kun laskeuduimme, lentäjä sanoi tiukasti "naiset eivät huuta!"



Tältä näytti hernepelto laskun ja pallon siirron jälkeen. Pellolla oli meidän sinne laskeutuessa aika paljon väkeä, minua hirvitti eniten että ehtiikö kaikki pois alta!



Taivaan ranta lennon jälkeen hernepellolta kuvattuna. Taivaanranta oli tosi kauniin värinen:)



Tällaiseen säkkiin saa mahtumaan 45 metriä pitkän ja 450 kiloa painavan pallon:



Piknik paikka; siellä saatiin itsetehtyä leipää (kuulemma melkein lentäjän itsensä tekemää, oli laittanut leivät uuniin;)), juustoa, kahvia tai teetä ja keksejä. Kyllä ne maistuivatkin hyvälle lennon jälkeen. Lennon jälkeen sitä vasta huomasi miten nälkä olikin...



Saimme samppanjakasteen ja juotavaksikin sampanjaa sekä diplomit ensimmäisestä (ja minun kohdaltani kyllä viimeisestäkin) lennosta. Että minua saa sitten kutsua tästälähtien kreivittäreksi ja miestäni paroniksi;)





Meidän laskumme onnistui ihan hyvin sinne hernepeltoon, toisin kun yhden pallon lento, siitä olette varmaan lukeneetkin jo lehdistä;) Tosin yhden koivun meinasimme saada mukaamme, lennon kohokohta mielestäni olikin se kun lentäjä huusi "Päät piiloon" ja kaikki sukelsivat koriin:D

Voin sanoa näin yhden nukutun yön jälkeen, että tämä oli kokemus, en usko että itse olisin ikinä keksinyt tällaisella matkaan lähteä. Mutta nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi, kiitos teille lahjan antajille:) En muuten nähnyt edes unta lennosta enkä mitään muitakaan painajaisia;)