keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Haikeutta... ja lankaa!

Tänään olin viimeistä päivää töissä toimistolla, jolla palvelin melkein kaksi vuotta. Haikeaa, vaikeaa ja toisaalta helppoa vaihtaa työpaikkaa. Monta ihanaa ihmistä toimistolle jäi, mutta myös niitä joita ei ikävä jää. Mutta noinhan se taitaa olla joka työpaikan suhteen?

Kaksi johtajaa yllättivät ja tulivat viatonta ihmistä itkettämään;) Toivat tullessaan minulle Nomination rannekorun (ihana!!), johon olivat ostaneet palat, joissa heidän etunimensä etukirjaimet, etten heitä unohtaisi! Minusta se oli ihana ajatus:))) Enkä todellakaan unohda juuri heitä, ilopilkkuja työssäni:)Tuskin hekään minua;)

Yhdeltä työkaverilta sain Marimekon kivituikun, kiitokseksi Aleena mekosta, jonka tein hänen tyttärentyttärelleen. Mitään siitä en olisi kyllä "palkaksi" tarvinnut, minusta mekko oli tosi kiva tehdä ja vauvoja on kiva muistaa:)



Sitten lanka asioihin;) Tässä Mamboni, joita olen hypistellyt jo useamman päivän, kuvaa vaan en ollut muistanut napata. Äiskä ja iskä toivat nämä Tampereelta minulle ja näistä teen jotain ihan itselleni! Pipon ja kaulaliinan luultavasti, raidalliset ehkäpä (vaikka päättelyä inhoankin).



Ja sokerina pohjalla! Minun ihan ikiomat ensimmäiset Wollmeiseni:)) Heti rakastuin!

Katsokaa ja ihailkaa:



vasemmalla Ruby Thursday, keskellä Aquarius ja oikealla Sabrina.


MUISTAKAA ARVONTA!!!

4 kommenttia:

  1. No jopas jotakin. Hieno muistolahja.
    Mä jäin eläkkeelle eikä mua ole mitenkään kukaan työihminen muistanut,eikä suuri ja mahtava työnantajakaan.
    Mä en ole päässyt ymmärrykseen tuon Wollmeise-villityksen kanssa;)

    VastaaPoista
  2. Kristiina: Sain työkavereilta jo aikaisemmin muumimamma mukin ja lautasen, 7veikka kerän, syömäpuikot ja lahjakortin Seppälään. Läksiäisiäni vietettiin jo hyvissä ajoin siis;) Nyt ihan yllärinä tuo rannekoru, se ei ollut työnantajaltani vaan johtajilta joiden kanssa työskentelin:)
    Nämäkin on mun ekat ja mahdollisesti myös vikat Wollmeiset, Zeldan kautta, itse en aio edes kokeilla onneani muuten;)

    VastaaPoista
  3. Upealla tavalla muistivat:) Sellaista se aina on, haikeaa ja vaikeaa, mutta tiedän kaiken uuden ja upean sinua odottavan, joten:))

    VastaaPoista
  4. Zelda: Minä olen luonteeltani sellainen, etten jää haikaamaan vanhaa. Tiedän, että vanhasta työstä tärkeät ihmiset seuraavat mukanani joka tapauksessa vaikka emme enää joka päivä näekkään. Eli innolla ja jännityksellä odotan uutta:)

    VastaaPoista