Jotain valmista taas:) Kummipojalle autopipo.
Ostin autonapin kädentaitomessuilta Tampereelta viime syksynä. Nappi on Veicon valmistama ja mielestäni aivan ihana! Päätin jo silloin, että tämä nappi päätyy kummipojan neuleeseen, en vain silloin tiennyt mihin;)
Pipo valmistui oikeastaan kokonaan työmatkoilla linja-autossa, juuri äsken päättelin ja tein tupsut sekä kiinnitin napin.
Nyt puikoilla pipoon soviva kaulaliina. Toivon saavani valmiiksi ystävänpäivään mennessä, niin että neule olisi perillä ystävänpäiväksi.
Tässä kuvassa näkee värin paremmin. Toivotaan, että pipo on sopiva pikku-kullalle ja lämmittää mukavasti sitten kun nuo pakkaset hiukan hellittää!
Lankana Wool ja puikot kolmosen eebenpuiset (lempipuikkoni;))sukkapuikot. Pipon aloituksessa 80 silmukkaa. Resorineuletta 10 kerrosta ja loput ihan sileää.
torstai 28. tammikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Pohdiskelua...
Mietin tänään työmatkalla, että milloin oikein opin neulomaan. Olen ollut jotakuinkin 12v kun mummoni opetti minua, saattaa olla että oli hiukan nuorempikin:) Hän näytti ja minä menin toiseen huoneeseen ohjeiden mukaan tekemään ja kävin välillä näyttämässä mummolleni:) 14 vuotiaana tein itselleni mustan villapaidan helmineuleella, käytinkin sitä;)
Sinnikkäästi olen harjoitellut ja neulonut ja purkanut. Nyt huomaan, että oma 12 vuotiaani selvästi seuraa jalanjälkiäni. Tekee minulle kaulaliinaa, on tehnyt sitä jo yli vuoden. Aina kun saa pätkän matkaa tehtyä, niin jotenkin se ei ilmesesti neidin silmää miellytä vaan purkaa pois ja aloittaa alusta:) Suloista sinnikkyyttä! Nyt on ilmeisesti mieleinen juttu kaulaliinaan löytynyt, kun ei sitä hetkeen ole purkanut vaan istahtaa sohvalle viereeni sitä neulomaan silloin tällöin. Uskon, että neidin käsistä syntyy vielä ihania luomuksia!
Ennen lasten syntymää neuloin paljonkin. Kun lapset olivat pieniä neulomisesta ei tahtonut tulla mitään. Esikoisen mielestä kun puikot olivat miekkoja ja milloin mitäkin ja ne tietysti nypättiin irti keskeneräisestä neulomuksesta!! Tuolloin innostuinkin ompelemaan ja harjoittelin sinnikkäästi sen alueen. Siskoni oli hyvä apu opettelussa:) Virkkaamaan olen oppinut pikkuhiljaa, tätini ovat opettaneet minua sekä hyvä ystäväni opetti miten virkataan salomoninsolmuja (tämän taidon vuorostani opetin minä tädeilleni).
Kuopus on innostunut virkkaamaan, hän teki joululahjaksi kirjanmerkkejä kummeilleen ja muillekkin tärkeille aikuisille elämässään. Käsityömessuilta hänelle piti tuoda tuliaisiksi valokoukku;) Minä kun en omastani suostunut luopumaan. Saa nähä tuleeko hänestä vielä pipoja virkkava poikanen!
Arvaatte varmaan, että kohta saan pitää kynsinhampain kiinni langoistani, hih!
Minä olen siis ihan itse opiskelut käsitöiden salat. Kouluaikana olin poikien kanssa puutöissä. Silloin kun sai valita puu- tai "rätti"kässyjen välillä. Valintaani en kyllä ole katunut, en usko että minulla olisi ollut mahdollisuutta puuta työstää ja sillä saralla ei olisi ollut mahdollista opetellakkaan.
Zelda se sai minut uudestaan tarttumaan puikkoihin ja neuloosikärpänen pääsi puraisemaan! Olen minä saanut levitettyäkin tuota puremaa muutamalle;) Minulle kyllä käsityöt ovat sellainen terapia muoto, ihanaa kiireisen työpäivän jälkeen istahtaa neule käsissä sohvalle, siitä sitä saa voimaa jälleen!
Sinnikkäästi olen harjoitellut ja neulonut ja purkanut. Nyt huomaan, että oma 12 vuotiaani selvästi seuraa jalanjälkiäni. Tekee minulle kaulaliinaa, on tehnyt sitä jo yli vuoden. Aina kun saa pätkän matkaa tehtyä, niin jotenkin se ei ilmesesti neidin silmää miellytä vaan purkaa pois ja aloittaa alusta:) Suloista sinnikkyyttä! Nyt on ilmeisesti mieleinen juttu kaulaliinaan löytynyt, kun ei sitä hetkeen ole purkanut vaan istahtaa sohvalle viereeni sitä neulomaan silloin tällöin. Uskon, että neidin käsistä syntyy vielä ihania luomuksia!
Ennen lasten syntymää neuloin paljonkin. Kun lapset olivat pieniä neulomisesta ei tahtonut tulla mitään. Esikoisen mielestä kun puikot olivat miekkoja ja milloin mitäkin ja ne tietysti nypättiin irti keskeneräisestä neulomuksesta!! Tuolloin innostuinkin ompelemaan ja harjoittelin sinnikkäästi sen alueen. Siskoni oli hyvä apu opettelussa:) Virkkaamaan olen oppinut pikkuhiljaa, tätini ovat opettaneet minua sekä hyvä ystäväni opetti miten virkataan salomoninsolmuja (tämän taidon vuorostani opetin minä tädeilleni).
Kuopus on innostunut virkkaamaan, hän teki joululahjaksi kirjanmerkkejä kummeilleen ja muillekkin tärkeille aikuisille elämässään. Käsityömessuilta hänelle piti tuoda tuliaisiksi valokoukku;) Minä kun en omastani suostunut luopumaan. Saa nähä tuleeko hänestä vielä pipoja virkkava poikanen!
Arvaatte varmaan, että kohta saan pitää kynsinhampain kiinni langoistani, hih!
Minä olen siis ihan itse opiskelut käsitöiden salat. Kouluaikana olin poikien kanssa puutöissä. Silloin kun sai valita puu- tai "rätti"kässyjen välillä. Valintaani en kyllä ole katunut, en usko että minulla olisi ollut mahdollisuutta puuta työstää ja sillä saralla ei olisi ollut mahdollista opetellakkaan.
Zelda se sai minut uudestaan tarttumaan puikkoihin ja neuloosikärpänen pääsi puraisemaan! Olen minä saanut levitettyäkin tuota puremaa muutamalle;) Minulle kyllä käsityöt ovat sellainen terapia muoto, ihanaa kiireisen työpäivän jälkeen istahtaa neule käsissä sohvalle, siitä sitä saa voimaa jälleen!
maanantai 25. tammikuuta 2010
Viikonloppuna valmistuneita
Nämä sain valmiiksi viikonloppuna:) Seuraava revontulihuivi on jo puikoilla;) Sen valmistumiseen tosin menee hetki, kun puikoilla on moni muukin juttu.. Ystävänpäivä kun lähestyy kovaa vauhtia!
Nimesin tämän revontulen appelsiinisuklaaksi, minäkö laihiksella?!
Ja tämän kaulurin sain myös valmiiksi. Se on ystävälleni ystävänpäivälahja nallen lakka marjaretki langasta.Uskallan laittaa kuvan näkyviin, kun ystäväni ei näistä sivuistani vielä tiedä mitään. Joululahjaksi tein hänelle samasta langasta kämmekkäät.
Viikonloppuna saimme muutakin aikaan. Kuopuksen huone järkättiin uuteen uskoon ja paras kiitos oli kun hän illalla vielä nukkumaan mennessään ihasteli huonettaan:)
Nimesin tämän revontulen appelsiinisuklaaksi, minäkö laihiksella?!
Ja tämän kaulurin sain myös valmiiksi. Se on ystävälleni ystävänpäivälahja nallen lakka marjaretki langasta.Uskallan laittaa kuvan näkyviin, kun ystäväni ei näistä sivuistani vielä tiedä mitään. Joululahjaksi tein hänelle samasta langasta kämmekkäät.
Viikonloppuna saimme muutakin aikaan. Kuopuksen huone järkättiin uuteen uskoon ja paras kiitos oli kun hän illalla vielä nukkumaan mennessään ihasteli huonettaan:)
Tunnisteet:
huivi,
kauluri,
lakka,
nalle marjaretki,
Revontuli,
vironvilla
tiistai 19. tammikuuta 2010
Hiihtäjälle kaulaan
Tämän aloitin eilen ja juuri äsken päättelin. Olen tehnyt näitä muutaman ohjeella, tämän tein "vanhasta muistista" eli aika varmasti erilainen kun edeltäjänsä;)
Mutta uskoisin, että työkaverini kaulaa lämmittää hiihtolenkeillä kyllä tämäkin:) Aikaisemmin olen tehnyt samaiselle työkaverilleni kaksi samanlaista, ensimmäisestä tuli kuulemma liian hieno hiihtolenkille;) Toinen kelpasi hyvin hiihtoreissuille, mutta sepä kaipasikin kaveria ja tässä se nyt sitten on!
Tässä kuvassa näkee millälailla kauluri istuu kaulalla. Mallina tyttäreni. Kuvat eivät kyllä ole kovinkaan hyvät, mutta ajatuksen niistä näkee;)
Kauluri on tehty nallecolorilla, puikkoina nro 6 addin 40cm pyöröt. Tarkoituksella noin iso puikkoja:)
MUOKS.
Työkaverini lähetti kuvat edellisistä tekemistäni kaulureista, kiitosta vain!
Ensimmäisessä kuvassa se hieno;)
Ja tässä se, mikä on päässyt jo hiihtolenkeille mukaan:)
Ylempi näistä on tehty zauberballista ja alempi nallesta.
Mutta uskoisin, että työkaverini kaulaa lämmittää hiihtolenkeillä kyllä tämäkin:) Aikaisemmin olen tehnyt samaiselle työkaverilleni kaksi samanlaista, ensimmäisestä tuli kuulemma liian hieno hiihtolenkille;) Toinen kelpasi hyvin hiihtoreissuille, mutta sepä kaipasikin kaveria ja tässä se nyt sitten on!
Tässä kuvassa näkee millälailla kauluri istuu kaulalla. Mallina tyttäreni. Kuvat eivät kyllä ole kovinkaan hyvät, mutta ajatuksen niistä näkee;)
Kauluri on tehty nallecolorilla, puikkoina nro 6 addin 40cm pyöröt. Tarkoituksella noin iso puikkoja:)
MUOKS.
Työkaverini lähetti kuvat edellisistä tekemistäni kaulureista, kiitosta vain!
Ensimmäisessä kuvassa se hieno;)
Ja tässä se, mikä on päässyt jo hiihtolenkeille mukaan:)
Ylempi näistä on tehty zauberballista ja alempi nallesta.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Siskolle rakkaalle vain parasta <3
Sukat niinkuin mansikkavaniljakiisseli
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Mustasukkainen esikoinen
ainakin rippileirillä;) Hän nimittäin "tilasi" itselleen mustat villasukat leirille mukaan. Ne on valmiit pakattaviksi, leiriin tosin vielä on vähän aikaa.
Nämä valmistuivat eilen. Lanka on mustaa 7veikkaa (työmatkakaverilta saatua), neulottu nelosen ruusupuisilla. (Tosin yksi niistä otti ja katosi, joten toinen sukka tehty loppuun 4 ruusupuisella yhdellä novita metallisella;))
Puikot olivat liian paksut, mutta sukat kyllä valmistuivat sukkelaan;) Saa nähdä löytyykö nämä enää Helmikuun lopulla, kun ne pitäisi mukaan pakata. Meillä kun tuntuu olevan sukkia syövä "joku" tässä talossa.
Tässä valmiit tältä erää. Lisää kyllä valmistumassa:)
Nyt tuntuu hyvältä, että nämä sivut perustin, tänne saan talteen tekeleitäni!
Mukavaa Tammikuun jatkoa kaikille:)
Revontuli numero 20
Olen melkein mennyt laskuissa jo sekaisin, mutta monta näitä olen tehnyt ja monta tulen vielä tekemään! Laskujeni mukaan tämä on nro 20 :)
Tämä on menossa ystäväni tyttärelle:) Toivottavasti miellyttää saajaa;)
Seuraava revontuli ei ole vielä puikoilla, mutta ensi viikolla ehkäpä jo on, hih!
Tämä on menossa ystäväni tyttärelle:) Toivottavasti miellyttää saajaa;)
Seuraava revontuli ei ole vielä puikoilla, mutta ensi viikolla ehkäpä jo on, hih!
Palmikkolapaset Nalle colorista
Näiden piti valmistua jouluksi, mutta valmistuivat "vasta" tämän vuoden puolella. Ohjeen nappasin 7veljestä extrasta, mutta neuloin Nallella. Näistä tuli mielestäni oikein kivat, teen itsellenikin kunhan ehdin;) Toivottavasti myös vastaanottaja näistä tykkää kunhan ne käsiinsä saa:) Nämä menevät siis esikoisen kummitädille.
Tänä vuonna on valmistunut jo muutama työ
Tässä ensimmäisenä ystävälleni vironvillasta Baktus.
Hän tulee sen saamaan kun seuraavan kerran näemme:)
lauantai 16. tammikuuta 2010
Minäkin nyt sitten päätin luoda omat sivut käsitöilleni
Vaikka aina olenkin vannonut, etten sellaisia tarvitse! Mutta päätin, että jonnekkin talteen on kuvat töistäni saatava ja tuntui, että tämä vuosi olisi hyvä aloitus vuosi:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)