Syksyn kirpeyttä ilmassa

Syksy tekee tuloaan. Meille sen tulo on todellinen silloin kun uima-allas poistetaan pihasta. Ja tänään se tapahtui... Mieli hiukan haikeana, että joko se kesä tosiaan meni.. Mutta toisaalta taas luonto on minusta syksyllä oikein kaunis, se kaikki väriloisto mikä löytyy pikkuhiljaa metsistä ja ihan omalta pihaltammekin:)

Muutaman kuvan nappasin syksyn sadosta ihan pihapiiristämme, olkaa hyvä:

Sukkaa pukkaa

Mökkeily viikonloppu takana:) Tämän viikonlopun saldona kuopuksen sukat valmiiksi ja vauvan sukat, näiden lisäksi aloitin vauvahaalaria ja toinen lahje on valmis sekä automatkalla aloitettu sukka. Kyllä ne puikot siis suihkii taas entiseen malliin;)

Tässä kuopukselle, vihdoin sopivat sukat:) Nämä ovat siis jo kolmas yritys, joko kuopuksen jalka kasvaa silmissä tai sitten mittauksista huolimatta en osaa sopivia tehdä;)

Tätä 7veikkaa olen hypistellyt muutaman kuukauden kaupoissa, viime viikolla sorruin ja tahdon tätä lankaa lisää. Ukko-kullalle jo vihjasin;)



Loppu kerästä tein vauvasukat työaverilleni. Aika hyvin oli kerä mitoitettu näihin kahteen pariin, lankaa jäi sellaiset puolimetriä jäljelle;)

Nuttunen

Vihdoin valmis!

Nyt on kummipoikaselle nuttunen valmis:) Kovaa työtä tuossa oli, kun se virkkaus ei ole minun omin juttuni... Virkkuukoukku pysyy kyllä hyppysissä salomoninsolmujen verran, mutta... Ketjusilmukkaketjukin onnistuu;) Mutta tässä voin nyt sitten ottaa Ertzun haasteenkin vastaan samalla ja esitellä parhaimman virkkaustyöni:D

Takin virkkasin Fliplopista, tykkäsin langasta vaikka villan ja bambun ystävä enemmän olenkin. Vuoriksi laitoin tuollaista ihanaista autokangasta, muistaakseni se on Hilcon kangas, olen huutanut sen Huuto.netistä.

Tämä takki ei ole ihan sitä mitä ajattelin, mutta toivottavasti se lämmittää kummipoikaa, se on rakkaudella ja ajatuksella tehty juuri hänelle <3



Tässä vilahtaa vähän vuorta:



Tekeillä on kuopukselle sukat, jospa nyt tulisi oikean kokoiset;) Kovasti olen niitä sovitellut ja enää ensimmäisen sukan kärkikavennus puuttuu. Seuraavaksi pitäisi aloitella vielä syntymättömälle nyytille haalaria, langat on ja ohjekin kaivettuna esiin (ellen ole jo sitä saanut siivouksen yhteydessä uudestaan piiloon;)), nyt kun ilmatkin sopivasti viilenivät niin luultavasti aloittelen sitä sitten viikonloppuna. Se tehdään myös rakkaudella <3

Pää on niin täynnä kaikenlaisia ideoita, mutta aika on niin rajallinen... Mutta hitaasti hyvä tulee:)

Mukavaa ja iloista elokuun loppua teille kaikille:)

Liikkuu ne sittenkin....

Puikot nimittäin;) Sain kun sainkin yhdet sukat valmiiksi vielä nyt elokuussa. Hidasta on käsityötahti ollut, liian kuumaa suuremmille töille ja kesälomareissukin sekoitti käsityötahtia pahankerran :D Mutta nyt on taas arki alkanut, ehkäpä saan näiden sukkien lisäksi jotain muutakin valmista:)

Ystävä/tuttavapiiriin syntyy vauvojakin monta vielä tämän vuoden puolella. Jotain pientä sievääkin siis pitää saada aikaan:) Osan luultavasti teen kyllä ompelemalla. Kahvipussejakin on kertynyt nyt sellainen pino, että saan niistäkin tehtyä jotain, varmaan viimeistään pukinkonttiin;)

Tässä nämä tekemäni sukat. Ne aloitin loppukeristä, ja loppuihan se lanka sitten kesken niin, että ostin uuden kerän lisäksi (siitä kerästä saan vielä yhdet sukat;)), siksi noin värivialliset:



Ja tässä kummipojalle tekeillä jotain:) Katsotaan mitä siitä valmistuu. Virkkaamalla teen ja sitähän minä en oikein osaa... Mutta katsellaan saako kummipoika tämän vielä syksyn viileille vai...



Tästä se käsityöharrastus taas virkistyy, uskokaa pois:)

90-vuotis juhlat juhlittu :)

Eilen vietimme minun ja ukko-kullan yhteisiä juhlia, yhteensä täytimme siis 90 vuotta:) Kaverithan järjestivät meille jo aikaisemmin yllätysjuhlat. Niistä voi lukea täältä. Mekin yllätimme vieraamme ja olimme rakentaneet heille rastiradan, oli ankan ongintaa uima-altaasta, ongelmanratkaisua, golfia, neulontaa jne. Viimeisenä kyselylomake meistä, kysymyksiä oli meistä yhdessä ja erikseen. Voittajat toki palkittiin:) 1. palkinto oli kuohuviini ja mitali (kaulaan killumaan) 2. palkinto oli pikkupullo kuohuvaa ja namipussi + mitali kaulaan. 3. palkinto oli lauantai karkkipussi ja mitali kaulaan. Kuvia en palkinnoista tajunnut ottaa... Enkä kyllä rasteiltakaan...

Tarjolla meillä oli grillimakkaraa, uusia perunoita kera sillin, paria erilaista salaattia ja meidän oma tekemää kauraleipää. Noista en mistään tajunnut enkä kyllä ehtinytkään ottaa kuvia. Makeina tarjottavina oli tietysti täytekakku, omenapiirakkaa (myös gluteenittomana versiona) kera vaniljavaahdon, pullaa (kaupasta), gluteenittomia muffinseja. Lapsille oli varattu vaahtokarkkeja paahdettaviksi grillissä, mutta ne me unohdettiin ihan tyystin...

Tässä kuva kakusta. Me tehdään ukko-kullan kanssa aina yhteistyötä, hän tekee pohjan ja minä sitten täyttelen ja koristelen:) Minun hermoni ei kestä kakkupohjan vatkaamista...



Tällaiset ihanat kukat sain:



Myös tämän:



Lahjojakin saimme vaikka mitä. Mm. Muumi seikkailu seinäkellon (IHANA!), Aino- ja Reinotossut, Emäntä- ja Isäntä pyyhkeet, Kermansaven kupit, rahaa, lahjakortteja, kuohuviinia jne. Eli vaikka mitä:)

Ja tämä ihanuus muutti minun luokseni, tämähän oli rakkautta ensi silmäyksellä kun se Langoista neule-eläimiä blogissa näin.

Kesäloman vika reissu takana:)

Pyörimme ihan Portus hotellin lähistöllä, emme kertakaikkiaan jaksaneet lähteä kauemmaksi. Univelka painoi ja reissaaminenkin jo väsytti. Ostokset saimme tehtyä hotellin läheisyydessäkin, joten miksi turhaan mennä merta edemmäs kalaan;)

Nämä kaksi kuvaa nappasin kun kävelimme kohti Lootsi kauppakeskusta. Aikaisemmilla kerroilla tuota ei vielä ole ollut, tai sitten en ole siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Tämä keskus löytyy ihan D-terminaalin läheltä, samassa rakennuksessa toisella reunalla on venäläinen ravintola, se on ollut siinä kauan.






Yhden kuvan nappasin laivasta. Jostain syystä kamera tykkäsi tällä reissulla olla pääasiassa kassissa... Ehkäpä tuli Bulgarian reissulla kuvattua tarpeeksi;)



En ostanut tällä reissulla ainuttakaan lankakerää tai lankavyyhtiä! Mikä sinänsä oli kyllä pienoinen ihme;) Mutta pellavaa sentään ostin:)

Ei voi tietää miten hyvä kotona on olla jos ei koskaan käy missään

Nyt on taas hyvä olla kotona, vaikka matkakin oli ihan mukava:) Olimme siis Bulgariassa Sunny Beachillä viikon, meidän perhe ja minun vanhempani. Tässä pieni matkakertomus lähinnä kuvin kerrottuna:)

Menomatkalla lentokoneen ikkunasta kuvattuna:



Hotelimme uima-altaan vieressä oli pieni baari, josta sai jätskiannoksia, aika monta meidän lapset siitä viikon aikana ehtivät ostaa:) Niiden teossa nähtiin todella vaivaa ja jäätelö oli ihan hyvääkin:)



Meidän hotellin parvekkeelta oli merinäköala;)



Nessebarissa oli aika huono ranta, hiekka oli tuollaista simpukankuorien silppua ja tarttui ihoon tosi kovaa. Uimaan kun meni, niin ranta oli kovin kivikkoinen eikä pohjakaan ollut kovin kiva jaloille... Mutta uimassa käytiin Nessebarissa myös pariin otteeseen. Siellä nuo meidän perheen miehet saivat snorklata, siellä kun näkymä vedessä oli paljon parempi kun Sunny Beachin rannalla. Nessebarista löytyi taskurapuja ja aika isoja simpukoita.



Nessebarissa oli hurjat portaat, noita kuljimme alaspäin, että pääsimme rannalle.



Sunny Beachillä rannan tuntumassa oli naisia neulomassa ja virkkaamassa. Kauniita liinoja tekivät, mutta en ostanut kuitenkaan yhtään:) Hintaa noilla liinoilla ei juuri ollut, iso liina maksoi parikymmentä euroa ja pieniä olisi saanut muutamalla levalla (leva oli noin 50 senttiä).



Uskokaa tai älkää, mutta helteestä huolimatta siellä oli liikkeellä myös lumiukko:D



Yksi matkan kohokohdista oli kuopukselle se, että näki Paavo Pesusienen:) Tässä Paavo-parka tosin joutuu viettämään aikaa nurinniskoin;)



Burgasin lentokenttä lähdön hetkellä. Vielä hetki piti odottaa, sitten bussit veivät meidät lentokoneen luo ja kotimatka alkoi:) Kotona olimme yöllä kahden maissa, väsyneinä.



Matka oli mukava ja mieli tekee uudestaan Sunny Beachille vielä joskus. Mutta oli kyllä kiva palata myös kotiin. Tosin minun ja ukko-kullan yöunet jäi vain muutaman tunnin mittaisiksi, kun matkasimme heti aamulla Tallinnaan...

Puuhamaa on paras paikka, Puuhamaa on iloinen...