Merkkini mun!

Tänään, vaikka en tavoitepainoon ole päässytkään, lahjoin itseäni pienellä ikuisella palkinnolla painon pudotuksesta :) Otin tunne vasempaan lapaluuhun tatuoinnin. Vihdoin, olen miettiyt sen ottamista jo ainakin 15 vuotta!

Neiti oli koulussa joskus piirtänyt ihanan sydämen ja toisenkin sydämen kiemuroineen, siitä se kehittely sitten lähti :)

Tässä on kaikki se mitä rakastan yli kaiken! Raikkaimpieni etukirjaimet, sydän ja kukka :) (Tokihan minä muutakin rakastan, mutta tässä kuvassa olen ajatellut hyvin perhekeskeisesti :))



Mukavaa lokakuun jatkoa teille kaikille :)

Laiska ja ahkera täällä ilmoittautuu :)

Olen melkein unohtanut koko tämä blogin... Ei ole ollut asiaa ja sitten toisaalta taas vaikka kuinka paljon! Arki on nielaissut minut kokonaan, en ole ehtinyt juuri ystäviinikään yhteyttä pitämään..

Nämä syksyt on minulle siinä mielessä vaarallista aikaa, että innostun kaikesta uudesta ja neuloakin vielä pitäisi ehtiä :) Olen minä tottavie neulonutkin, mutta joululahjoja enkä aio niistä julkaista kuvaa ainakaan ennen joulua :) Olen myös pitänyt huolta itsestäni, olen käynyt kuntosalilla ja jopa ihan viihtynytkin siellä ;) Huolestuttaa lähinnä nuo loput joululahjat että kukahan ne mahtaa tehdä loppuun ;)

Tänä syksynä olen ollut käynnistämässä yläkoulun vanhempainyhdistystä ja olisin melkein ollut jopa valmis tappelemaan puheenjohtajan paikasta :D Onneksi ei tarvinnut tapella vaan minut siihen tehtävään nuijittiin ;) Olen myös työmaalla oppinut koko ajan uutta ja sielläkin pitää nokkansa työntää jokapaikkaan mukaan, siitä sitten myöhemmin kun on virallista.

Ja kuopuksen luokka esittää koululaisooppera Hölmöäläiset marraskuussa Martinussalissa, olen lupautunut avuksi siihenkin hommaan. Tosin sen musiikin jätän ammattilaisille :D Olen siis luvannut tehdä käsiohjelman heti kun saan ystävältäni kuvan liitettäväksi tuohon. Lippujakin saa kauttani ostaa se ken tahtoo, 5 euroa maksaa lippu kappaleelta ja esitys on kertaluontoinen j varmasti upea!

Englantiakin olen lähtenyt opiskelemaan, opin ja en opi... Tuolla takaraivossa on uskomattomasti sanavarastoa ja sitten on sanoja joita en ole ikinä kuullutkaan... Kai mä siellä jotain opin.. Ainakin tilaamaan ruokaa jos en muuta ;) Tosin sillä sanastolla ei vielä asiakkaita palvella..

Joko nyt ymmärrätte, että syksy on vaarallista aikaa minulle? :)

Ainiin, painan vähemmän kun vuosikausiin, matkaa maaliin vielä on mutta minulla on koko loppuelämäni aikaa tavoittaa se maali!

Ihanaa syksyä teille kaikille :)

Helmikuussa valmistuneita :)

Olen minä sentään jotain saanut valmiiksi nyt helmikuussakin :) UWA töitä lähinnä olen yrittänyt saada valmiiksi ja nyt sairaslomalla en juuri muuta ole jaksanut tehdä kun istua sohvalla ja tikuttaa... Jospa tämä sitkeä tauti nyt vihdoin talttuisi ja jättäisi minut rauhaan, eilen sain lääkäriltä lääkekuurin (vihdoin siis pääsin lääkärille asti...). Ääni on kadonnut jonnekin, kuka lie vienyt sen ;) Minulla alkaa olla sitä ikävä, perheellä tuskin :D

Mutta siis sukkia olen saanut nyt helmikuussa valmiiksi asti. Molemmat tätini (äidin siskot) saivat joululahjansa vähän myöhässä.. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös vain?





Tyttärelleni tein sukat Zeldan värjäämästä "koelangasta". Kovasti tytär tykkää :) Toinen resori hauskasti raidoittui vinosti, toisen sukan resori on edestä rauhallinen ja takaa ihan musta (siitä mustasta osasta ei kuvaa valitettavasti ole kuitenkaan). Muutama kuva näistä kivoista sukista :) Kiitos vain ystäväni langasta, sitä oli erittäin miellyttävä neuloa. Lanka on nimeltään Xenia.







Työkaverikin sai sukat :) Oli niin hänen näköistään lankaa kerä jemmassa.



Ja ohi UWAn tein pienet vaaleanpunaiset junasukat. Ne toivottavasti saan lähiaikoina vauvelin jalkoja lämmittämään :)



Ja itselleni sain juuri tänään valmiiksi ylipolvenpolvisukat, niistä tuli toooosi pitkät ja mageet :D Nyt on sopivan väriset sukat siilipipooni ;)









Nyt ei jalkoja palele hame päällä kulkiessa :)

Ihanaista helmikuun loppua teille kaikille! Ja kiitokset taas kaikille kommentin jättäneille :)

Minä itse:)

Minä itse olen välillä aika hassu nainen:)

Rakastan perhettäni ja haluan jakaa hyvää mieltä ympärilleni. Inhoan epärehellisyyttä ja kieroilua. Olen melko suora ihminen ja minä en ymmärrä lukea rivien välistä eli jos minulle on asiaa on paras puhua suoraan;)

Minä tykkään enemmän antaa kun ottaa vastaan:)

Olen ylipainonen ja taistelen sitä vastaan välillä hampaat irvessä, vaan joskus voitan minä ja joskus herkut:D Tykkään ennen kaikkea hedelmä irtokarkeista!

Minua on helppo miellyttää, olemalla vain oma itsensä:) Jaksan kuunnella toisten murheita, mutta puhisen myös omat murheeni ulos! En ole enää niin sinisilmäinen kun nuorempana.. Tämä on ollut vaikeaa opetella! Positiivinen ajattelu on myös ollut kovan opettelun takana, mutta olen onnistunut mielestäni ihan hyviä, ajattelen että aina kolikolla on kääntöpuolensa silloin kun "elämä potkii päähän".

Osaan tarvittaessa sanoa ei, vaikka auttamaan olen aina valmis!

Omistan ihania ystäviä, myös sellaisia ihania ystäviä, joita en ole ikinä livenä tavannutkaan. Mutta sydän tietää kuka on ystävä:)

Tällaisia mietteitä tänään! Iloa keskiviikko iltaanne:)