lauantai 12. helmikuuta 2011

Rakkaimmat villasukkani:)

Minun rakkaimmat villasukkani ovat mummoni tekemät, joskus 90-luvun alussa hän vielä sukkia jaksoi neuloa. Hän sukatti koko suvun monen vuoden ajan:) Minut hän opetti aikoinaan neulomaan ja kanavatöitäkin hänen oppinsa mukaan olen tehnyt. Ikävä mummoa on kova! Vaikka hän kuolikin jo vuonna 1994, elää hän sydämessäni mukana vieläkin:)

Nämä sukat on luultavasti tuolta 90-luvun alusta. Ihan minun näköiseni. Jaloissa ainoastaan silloin kun lohdutusta tarvitsen. Nyt kun olen sairaana, lohduttavat kovasti:) Näissä sukissa on jo silmukat löystyneet, mutta rakkaudella mummo näitä neuloi loppuun asti. Uskon, että mummoni hymyilee jossain pilven reunalla kun sukat jaloissani näkee:)





Tämä lauantai meneekin sohvalla löhöillen, neulon sen mitä jaksan ja jos en jaksa niin en neulo:) Mukavaa lauantaita kaikille!

6 kommenttia:

  1. Juuri niin, silloin kun on olo ontto, pitää kerätä ympärilleen kaikki ne mieltä ja sydäntä lämmittävät asiat. Halauksia potilaalle.

    VastaaPoista
  2. Juu, ihan ilmiselvät lohtusukat ♥. Viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Kauniit sukat!
    Minullakin on jemmassa mammani neulomia sukkia joita välillä hypistelen ja kokeilen jalkaanikin. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Zelda, Neferi ja Villanne:)

    VastaaPoista
  5. Kauniit sukat on mummosi tehnyt.
    HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEIDÄN KOKO PERHEELLE!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Smirgeline:) Mukavaa ystävänpäivää myös teidän perheelle! Tulkaahan käymään!

    VastaaPoista